Elokuva sijoittuu kaoottiseen ja luonnonkatastrofien runtelemaan dystooppiseen tulevaisuuteen ja kertoo tarinan maailman viimeisestä rauhallisesta saaresta. Nainen saapuu tälle tyynelle saarelle paeten romahtavaa maailmaa, kun vanhasta radiosta kuuluva ääni vetää hänet mukaan mysteeriin, joka yhdistää menneisyyden ja nykyhetken.

”SAARI” - kulissien takana

Käsikirjoittaja ja ohjaaja Aleksandra Czenczk kertoo:

”SAARI” on elokuva toivosta. Siitä, voiko rauha yhä olla olemassa jossakin maailmassa, joka tuntuu olevan hajoamassa.

Me kaikki tunnemme sen. Sodat, epävarmuus, tunne siitä, että asiat menevät huonompaan suuntaan eikä kukaan tiedä, miten se pysäytetään. Tunsin sen hyvin voimakkaasti seuratessani päivittäisiä uutisia ja eläessäni suurkaupungissa. Tämän elokuvan tekemisestä tuli minulle tapa yrittää löytää hieman rauhaa – sekä itselleni että ehkä myös niille, jotka katsovat elokuvan.

Heinäkuussa 2025 vietin kuukauden taiteilijaresidenssissä Eckerön Posti- ja tullitalolla Ahvenanmaalla. Saavuin Ahvenanmaalle idean kanssa, mutta ilman valmista käsikirjoitusta. Lähdin sinne päästäkseni hetkeksi irti stressaavasta ympäröivästä maailmasta. Se, mitä löysin – hiljaisuus, luonto, lintujen laulu ja paikallisten ihmisten avoimuus – alkoi vähitellen muovautua täksi elokuvaksi. Matkan varrella tapahtui niin paljon odottamattomia hetkiä ja sattumia, että aloin todella tuntea, että saari halusi minun tekevän tämän elokuvan. Lähes hengellisellä tasolla. Ikään kuin sillä olisi tarina, joka täytyi kertoa.

Muutamina kauniina kesäpäivinä kuvasimme elokuvan hyvin pienellä työryhmällä ja paikallisten ihmisten suurella avustuksella. Heistä tuli luonnollinen osa elokuvaa. Elokuvassa käytetään aitoa arkistomateriaalia yhdistämään menneisyys ja nykyhetki. Haastattelin myös Ahvenanmaan asukkaita ja tein laajaa taustatutkimusta löytääkseni tarinoita Ahvenanmaan historiasta, joita sitten kudoin osaksi fiktiivistä kertomusta.
Ymmärsin, että Ahvenanmaalla on vahva yhteisöllisyyden perinne, ja halusin sen olevan osa elokuvan tarinaa. Halusin, että elokuva tuntuisi samanaikaisesti todelliselta ja taianomaiselta. Sillä juuri siltä toivo tuntuu, kun sen löytää paikasta, josta sitä vähiten odottaa.

Minulla oli myös suuri onni löytää Rödhamnin vanha radioasema kuvauspaikaksi. Kun näin paikan ensimmäisen kerran kuvauspaikkakartoituksen aikana, inspiroiduin siitä niin voimakkaasti, että se valtasi täysin mielikuvitukseni. Myöhemmin löysimme myös Rödhamnin vanhan asuinrakennuksen ullakkotilan, jossa lavastus tuntui olevan lähes valmiina elokuvaa varten. Oli kuin kaiken olisi ollut tarkoitus tapahtua juuri näin.
Päähenkilön matka on myös oma matkani. Matka tuntemattomaan paikkaan ja oivallus siitä, että tarinankerronta saattaa olla yksi voimakkaimmista asioista, joille me ihmiset voimme omistautua.

Elokuvan kuvausten jälkeen maailma on muuttunut vain entistä levottomammaksi. Se tekee minut surulliseksi, mutta samalla se vahvistaa entisestään uskoani siihen, että tämän elokuvan täytyy olla olemassa.

Elokuvan kuvausten jälkeen maailma on muuttunut vain entistä levottomammaksi. Se tekee minut surulliseksi, mutta samalla se vahvistaa entisestään uskoani siihen, että tämän elokuvan täytyy olla olemassa.