Jaloja juomia Ahvenanmaalta
Ahvenanmaalla on pantu olutta kotitarpeisiin jo satojen vuosien ajan, mutta kaupallisesti vasta vuodesta 2004, jolloin Stallhagen-panimo aloitti toimintansa. Nykyään sen valikoimiin kuuluu harvinaisuus – olut, joka pelastettiin 1800-luvulla uponneesta hylystä yhdessä samalta aikakaudelta olevien samppanjapullojen kanssa.
Olutta valmistetaan maltaista, humalasta, vedestä ja hiivasta. Panimopiireissä sanotaan usein, että oluen valmistus on helppoa, mutta hyvän oluen ei niinkään. Ainekset ovat ensikuulemalta yksinkertaiset, mutta itse valmistusprosessi koostuu monesta eri vaiheesta, joista jokainen vaatii tiettyjä taitoja ja tarkkuutta. Ahvenanmaalainen Stallhagen-panimo valmistaa olutta sekä raaka-aineita että valmistusprosessia kunnioittaen. Täällä oluen valmistus vie aikaa, ja saakin viedä.
Parempaa paikallista
Vuonna 2005 Stallhagen valmisti noin 20 000 litraa olutta. Uuden ja modernin panimolaitoksen myötä sen tuotantokapasiteetti nousi 2,5 miljoonaan litraan vuodessa vuonna 2018. Nykyisin ahvenanmaalaispanimon reilut kymmenkunta laatua ovat itsestään selvä juomavalinta paikallisissa ravintoloissa ja niillä on ansaittu paikka kauppojen hyllyjen eturivissä.
Stallhagenin slogan “Juo vähemmän, juo parempaa” kuvaa osuvasti ahvenanmaalaisten suhtautumista niin ruoka- kuin juomakulttuuriin, joissa arvostetaan ja painotetaan paikallisia tuotteita. Tiesitkö, että esim. Stallhagenin raikas ja maltaisa Hunajaolut-lager saa arominsa ainoastaan aidosta, ahvenanmaalaisesta hunajasta?
Opastettuja kierroksia Stallhagenissa
Stallhagen-panimossa voi osallistua opastetulle kierrokselle, jolla saa oppia oluen saloja koskien niin valmistusta, raaka-aineita, perinteitä, historiaa kuin uusia trendejä. Samalla kannattaa käväistä saman rakennuksen panimopuodissa, josta voi ostaa olutta mukaan kotiinviemisiksi. Panimokäynnillä voi myös maistella eri olutlaatuja kotoisassa Pub Stallhagenissa, ja oppia samalla ruoan ja oluen yhdistämisestä parhaalla tavalla. Jos onni on myötä, saatat päästä maistamaan uutuuksia, joita ei ole vielä edes myynnissä.
Maailman vanhin olut
Ahvenanmaalla voi todellakin löytää aarteita – sekä uusia että vanhoja. Kesällä 2010 Ahvenanmaan saaristossa lähellä Föglöä löydettiin kiinnostava laivanhylky. Hylky, jonka uskottiin uponneen 1840-luvulla, kantoi lastissaan mm. olutta ja samppanjaa. Hylystä nostettiin viisi olutpulloa. Ahvenanmaan maakunnan hallitus, joka omistaa hylyn lasteineen, myönsi Stallhagenille oikeuden luoda niiden perusteella uuden, alkuperäistä vastaavan oluen.
Olutpullot, jotka olivat maanneet 50 metrin syvyydessä noin 170 vuoden ajan, annettiin VTT:n tutkittavaksi. Stallhagen-panimon panimomestari alkoi johtaa uuden oluen kehitystyötä, joka perustui analyyseihin ja testeihin sekä suomalaisista ja belgialaisista tutkijoista koostuvan paneelin arvioihin.
Olutpullot sisälsivät kolmea eri olutlaatua – kaksi niistä oli kullankeltaista ja kirkasta ja yksi hieman tummempaa ja kuparinsävyistä. Kemialliset tutkimukset osoittivat, että ainakin yksi oluista oli tuoreena sisältänyt ruusun, mantelin ja mausteneilikan aromeja.
Stallhagen loi tutkimustulosten perusteella aidon kopion yhdestä hylystä nostetusta oluesta, ja se sai nimekseen Stallhagen Historic Beer 1842. Sen jälkeen käynnistettiin uuden, parannellun version kehittely. Uusi versio sai nimekseen Stallhagen Historic Beer 1843.
Vanhin merestä löytynyt samppanja
Olutpullojen lisäksi Föglön hylystä löytyi 145 pulloa samppanjaa, nekin 1800-luvulta. Tasaisena, n. 6–8 asteisena pysyvän lämpötilan, pimeän ympäristön sekä pullojen sisällä ja ulkopuolella olevan paineen ansiosta samppanja oli erinomaisessa kunnossa. Kansainvälisesti tunnettu samppanja-asiantuntija Richard Juhlin analysoi ja luokitteli jokaisen samppanjapullon.
Hylystä ensimmäisenä nostetun pullon sisältöä pääsi maistelemaan myös ahvenanmaalainen viiniasiantuntija Ella Grüssner Cromwell-Morgan. ”Viinin tuoksu oli erittäin kypsän hedelmäinen ja se sisälsi keltaisten rusinoiden ja tupakan aromeja. Ja vaikka samppanja oli niin uskomattoman vanhaa, siitä saattoi aistia raikkauden. Se ei ollut lainkaan väljähtäneen oloista, vaan siinä erottui selkeä hapokkuus, joka tuki makeutta. Lopussa korostui selvä tammitynnyrin aromi”, Ella Grüssner Cromwell-Morgan kuvaili samppanjaa.
Hylystä nostetuista pulloista 95 kappaletta oli peräisin vuonna 1829 lakkautetulta Juglar-samppanjatalolta, 46 pulloa Veuve Clicquotilta ja neljä oli merkkiä Heidsieck&co. Veuve Clicquotin pullot ovat vuosilta 1842-1843, mihin päädyttiin korkeissa olevien merkintöjen perusteella.
Huutokauppaennätys
Samppanjapullot päätettiin huutokaupata. Maarianhaminassa pidetyssä ensimmäisessä huutokaupassa myytiin n. vuodelta 1842 oleva Veuve Clicquot -samppanja uuteen maailmanennätyshintaan 30 000 euroa. Aiempi ennätys vuodelta 2008 oli 84 700 USD, joka maksettiin kahdesta pullosta Dom Perignon Roséta vuodelta 1959. Myöhemmässä huutokaupassa myytiin kuusi pulloa Juglaria, neljä Veuve Clicquota ja yksi Heidsieck&co.
Samppanjahylky ja sen lasti on Ahvenanmaan maakunnan hallituksen omaisuutta ja hylkysamppanjan tarina kiinnostaa monia yhä. Muutama pulloista on esillä Ahvenanmaan kulttuurihistoriallisessa museossa ja kaksi pulloa on näytillä Ranskassa Veuve Clicquotilla.
Takaisin meren syvyyksiin
Eräs ahvenanmaalaisyritys, joka jatkaa hylkysamppanjan tarinaa, on Pohjois-Ahvenanmaalla sijaitseva Silverskär. Se osallistuu yhteistyössä Veuve Clicquotin ja Reimsin yliopiston kanssa tutkimusprojektiin, jonka tarkoituksena on selvittää, kuinka varastointi meren pohjassa vaikuttaa uuteen samppanjaan. Hankkeen myötä Saltvikin vesiin upotettiin häkillinen ranskalaistalon samppanjaa ja läheiselle luodolle rakennettiin samppanjavahdin tupa.
Muutama pullo nostettiin merestä ensimmäistä kertaa vuonna 2017 koemaistamista varten. Niitä verrattiin samalla Reimsin viinikellareissa varastoituihin pulloihin. Huomattiin, että merenpohjassa varastoitu samppanja oli ikääntynyt ja kypsynyt hitaammin kuin vastaava kellarissa varastoitu samppanja, mikä on eduksi juoman laadulle. Silverskärin ja Veuve Clicquotin välinen sopimus on yli 40-vuoden mittainen, ja seuraavan kerran samppanjaa maistetaan jälleen muutaman vuoden kuluttua.
