Avoimen Ahvenanmeren äärellä, keskellä suolaisia merituulia, asuu 19-vuotias Ella nuoren aikuisen elämää saariston tahtiin. Ellalle saaristolaisuus ei ole nostalginen kiiltokuva, vaan täyttä ja tavallista arkea. Täällä luonto, meri ja yhteisöllisyys ovat alati läsnä, ja ne ovat itsestäänselvä osa Ellan identiteettiä.
Merellä olo – kuin toinen koti
Ella on kasvanut merellä, lähestulkoon kirjaimellisesti. Aivan pienestä pitäen hän on seurannut vanhempien mukana veneretkille Eckerön edustan saarille perheen puisella kalastajaveneellä. Muistoja lapsuuden saariseikkailuista on useita, mutta yksi mukavimmista on uimatauko keskellä avointa merenselkää. Päivä oli kuuma ja tyyni, ja perhe pysähtyi kesken matkanteon, jotta lapset saivat pulahtaa mereen. Ellalle meri on aina ollut sekä rentoutumisen että uusien seikkailujen paikka, missä saa uutta energiaa ja pääsee osaksi ympäröivää luontoa. Nykyisin Ella omistaa oman veneen, jonka hän osti kesätöistä tienaamillaan rahoilla 17-vuotiaana. Sillä Ella on tehnyt ystäviensä kanssa jo lukuisia päiväretkiä, mutta myös pidempiä seikkailuja. Viime kesänä ystäväporukka veneili Ahvenanmaan pohjoispuolta aina kaakkoissaariston Föglöön ja samaa reittiä takaisin. Seikkailu sisälsi niin grillailua, uintia kuin veneessä nukuttuja öitä.
Postisoutu ja perinteiden säilyttäminen tärkeää
Merellä olon lisäksi Ellan sydäntä lähellä on ahvenanmaalaiset perinteet. Mitä kulttuuriperinnön säilyttämiseen tulee, on Ella todellinen tulisielu. Siitä on hyvänä esimerkkinä osallistuminen vuosittain järjestettävään Postisoutu-kilpailuun. Se on historiaa huokuva kisa, jossa nelimiehistöiset joukkueet soutavat ja purjehtivat puisilla perinneveneillä Ahvenanmeren yli Ruotsin Grisslehamnin ja Ahvenanmaan Eckerön välillä. Ensi kertaa osallistuneelle Ellalle – kilpailun alaikäraja on 18 vuotta – kyse ei ole pelkästä kilpailusta. Se on kunnianosoitus entisaikojen postisoutajille, joita löytyy myös Ellan suvusta. Lisäksi se on kunnianosoitus paikalliselle historialle ja kulttuurille.
– Ahvenanmaalaisena ja etenkin eckeröläisenä minulla on melkeinpä velvollisuus osallistua soutuun ainakin kerran, Ella sanoo päättäväisenä.
Kilpailuun tarvittavat vaatteet, 1800-luvun lopun aitoa saaristolaistyyliä edustavien hameen, paidan, esiliinan ja liivin Ella ompeli itse äidin ja isoäidin pienellä avustuksella. Poikaystävän äiti neuloi “rinnanlämmittimen”, asuun kuuluvan villaisen huivin. Itse soutusuoritus kun ei suinkaan ole kisan ainoa kilpailuvaihe, vaan pisteitä saa myös ajamukaisimmasta vaatetuksesta, veneestä ja varusteista.
Ella on myös mukana järjestämässä erilaisia tapahtumia. Hän osallistuu kylän juhannussalkotalkoisiin ja on mukana järjestämässä palokunnan joka kesäisiä lavatansseja sekä kotiseutuyhdistyksen perinteeksi muodostuneita joulumarkkinoita.
– Tapahtumien järjestäminen on mukavaa, sillä ne ilahduttavat ihmisiä ja elävöittävät pientä kylää, sanoo Ella. Hänelle osallistumisessa kyse on ennen kaikkea yhteisöllisyyden luomisesta ja kylän yhteishengen säilyttämisestä.
Nuoren ohjaajan sydän sykkii vapaaehtoistyölle
Ellan osallistuminen ei rajoitu perinteisiin ja kulttuuriin. Hän on ollut aktiivinen paikallisen vapaaehtoisen palokunnan toiminnassa pienestä pitäen. Pienellä paikkakunnalla toimintaan osallistuminen oli Ellalle luonnollista. Harrastukseksi palokunta muuttui 10-vuotiaana, ja 15-vuotiaana Ella ryhtyi itse junioreiden ohjaajaksi. 18-vuotiaasta alkaen Ella on saanut osallistua hälytystehtäviin, minkä edellytyksenä on kouluttautuminen lukuisilla kursseilla. Palokuntatoiminta on tärkeä osa Ellan elämää paitsi yhteen hitsautuneen porukan vuoksi, myös siksi, että siinä on ihan konkreettisesti hyödyksi.
Ahvenanmaanlampaat ja talkoomeininki – osa perusarkea
Kotona Ellan perheellä on lemmikkinä viisi ahvenanmaanlammasta. Se on vanha, viikinkiajoilta periytyvä rotu, jonka juuret saaristossa on tehnyt rodusta erityisen sitkeän. Ella on oppinut hoitamaan lampaita ja jopa kerimään niiden villat ottamalla oppia vanhemmiltaan. Ja sama asenne Ellalla on oikeastaa kaikkeen. Moni saattaa ihmetellä, miten nuoresta iästä huolimatta voi osata niin paljon ja uskaltaa kokeilla uutta, mutta Ellalla on ihmettelijöille nopea ja varsin yksinkertainen vastaus:
– Olen saanut olla mukana joka paikassa. Katson, mitä muut tekevät, ja otan opikseni. Sitten teen vain samalla tavalla. Tähän mennessä se on toiminut hyvin, hän toteaa mutkattomasti.
Ellalle saariston mentaliteetti, jossa tehdään itse ja opitaan kokeilujen ja erehdysten kautta, on arkipäivää. Ja jos jotakin ei osata itse, se opetellaan, tai kysytään apuun joku vanhempi ja kokeneempi. Ahvenanmaalaisen talkoohengen mukaisesti naapureiden, ystävien ja sukulaisten auttaminen on itsestään selvä asia.
Tulevaisuudensuunnitelmia ja unelmia meren äärellä
Ella asuu väliaikaisesti toisella paikkakunnalla opintojen vuoksi, mutta Ahvenanmaa tulee aina olemaan hänelle koti. Tulevaisuudessa hän unelmoi oman talon rakentamisesta Ahvenanmaalle.
– Haluan asua lähellä luontoa ja mieluiten meren rannalla, hän sanoo.
Ellalle elämä Ahvenanmaalla merkitsee paljon enemmän kuin pelkkää asuinpaikkaa: se on elämäntapa, jota värittävät perinteet, yhteenkuuluvuus, osallistuminen ja rakkaus saariston luontoon. Ahvenanmaalla Ellalle tärkeitä ovat juuret, perhe ja meri, ja hän haluaa jatkaa ahvenanmaalaisia perinteitä niin että myös tulevat sukupolvet voivat olla niistä ylpeitä.
Tutustu Ahvenanmaan saariston elämäntyyliin lukemalla siellä asuvista ihmisistä. Nuorelle, rohkealle ja aikaansaavalle Ellalle yhteys saariston perinteisiin on tärkeä.